Nellan tiukka kesä

Valmistautuminen MM-kilpailuun

Kun ORCi-luokan avomeripursien vuoden 2012 MM-kilpailut myönnettiin Helsinkiin, polkaistiin kaakon kulmalla pikavauhtia pystyyn projekti, jonka tarkoituksena oli saada kotkalainen vene mukaan kilpailuun. Nellan kokoisen 40-jalkaisen purren varustaminen vaativan kisaan ei ole aivan pieni juttu. Alkutalvi kului sponsorineuvotteluissa, miehistöä kasatessa ja teoriaopinnoissa. Äitienpäivänä Nella laskettiin vesille ja miehistö pääsi aloittamaan harjoittelun.

Koko alkukesän vesitreenejä pidettiin vähintään kaksi kertaa viikossa. Miehistöringissä kiersi 12 hengen joukkue, normaali harjoitusvahvuus oli 8-10 henkeä. Jo projektia kasatessa oli ilmeistä, että aikaa oli käytettävissä vähän ja opeteltavaa oli paljon. Näin suuren miehistön yhteistoiminnan hiominen automaatiotasolle tiedettiin haasteelliseksi tehtäväksi ja sellaiseksi se osoittautui myös käytännössä. Moni asia ja rutiini piti miettiä aivan uudelta pohjalta ja kokeilemalla löytää juuri meille ja Nellaan soveltuvimmat ratkaisut. Työtä tehtiin kovasti ja oppia haettiin joskus jopa kantapään kautta. Puhelimet kävivät kuumina, kun vinkkejä udeltiin maamme eturivin avomeripurjehtijoilta, palavereja pidettiin ja asioita pohdittiin välillä pää höyryten. Miehistön sitoutumisesta asiaan kertoo se, ettei Nellaa tarvinnut koko projektin aikana purjehtia kertaakaan alimiehityksellä.

Lähinnä manööveriharjoituksiksi tarkoitettujen tiistai- ja viikonlopputreenien lisäksi ohjelmaan kuuluivat torstaiset Veleiro-cup lähdöt, Espoo-Suursaari Race, Yöpurjehdus, Vellamokisa ja Teleregatta. Juhannukselta pidimme parin viikon tauon, jotta voimia riittäisi myös varsinaiseen koitokseen 5.-11. elokuuta.

Spekulaatiot kisojen luokkarajasta kävivät kuumina koko kevään ja alkukesän. Nella olisi ollut kokonsa puolesta ollut mahdollista optimoida sekä pienempien että isompien veneiden sarjaan. Koska lopullinen tieto luokkarajasta viipyi ja purjevalinnat oli pakko lyödä lukkoon ajoissa, oli päätös lopulta tehtävä. Koska kyseessä oli meille ainutlaatuinen kokemus ja Nella raskaana veneenä tarvitsee kevyessä tuulessa suuren purjepinta-alan, päädyimme yhteistuumin ilmoittautumaan kisojen kuninkuusluokkaan. Tämän ratkaisun perusteella Nellaan tilattiin purjeet, joista olisi hyötyä myös MM-kisojen jälkeen, uusi iso spinaakkeri ja maksimikokoinen ykkösgenua. Me puolestamme pääsimme samalle radalle todellisten avomeriraasereiden kanssa. Tehdyn ratkaisun myötä tiesimme toisaalta jäävämme lähdöissä auttamattomasti isompien peittoon ja vapaiden tuulien löytämisen etenkin ratakilpailuissa olevan hyvin haastavaa.

Harjoittelu alkoi pikkuhiljaa tuottaa tulosta ja alkukesän kisoissa kotivesillä Nella vei lähes kaiken mahdollisen. Veleiro-cupissa sijoitukset paranivat kerta kerralta ja Yöpurjehduksesta ja Vellamokisasta tulivat selvät voitot. Samoin Helsingissä järjestetyn Teleregatan voitimme tyylikkäästi. Suursaarikisa sitä vastoin ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Keskeytyksestämme käytiin vilkasta keskustelua rannoilla ja jopa lehtien palstoilla. Vaikka asia tietysti harmittikin, oli toisaalta hienoa huomata, että harjoitteluamme seurattiin näin laajalti ja intensiivisesti. Ajoissa tehty keskeytyspäätös säästi Nellan vaurioitumattomana jatkamaan kohti vuoden päätavoitetta. Kaiken kaikkiaan saimme kesän mittaan pursiseuralaisilta runsaasti positiivista palautetta ja vilpitöntä kannustusta. Oli hienoa huomata, kuinka tämä projekti koettiin koko seuran omaksi ja miten hyvin sen purjehdukselle tuoma julkisuus ja markkina-arvo ymmärrettiin. Seuran ylin johto sai osan tiimistä puhuttua jopa Meripäivien avajaisparaatiin.

MM-regatta 2012

Elokuun alun kisaviikko lähestyi kovaa vauhtia ja lopullinen yhdeksän hengen kilpailumiehistö ilmoitettiin järjestäjille. Kaikki, mitä oli tehtävissä, oli nyt tehty. Koneisto oli kuin olikin onnistuttu hiomaan hyvään kisakuntoon. Nella siirrettiin Helsinkiin ja mitattiin kilpailuun. Miehistön ISAF-sertifikaatit aiheuttivat melkoista säpinää vielä ennen avajaisia. Se, että emme Juryn päätöksen mukaan olleet kelvollisia kilvoittelemaan parhaan amatöörijoukkueen statuksesta, ei loppuen lopuksi tuntunut kovinkaan suurelta tappiolta.

Kiitos Karin hyvien yhteyksien, tiimimme majoittui kisaviikon ajaksi Merisotakoulun mainioihin tiloihin. Seuran vanha kumivene Lätyskä toimi yhteysaluksena Suomenlinnan ja Särkän kisasataman välillä. Nähtiinpä se pari kertaa jopa kaukana avomerelläkin. Mukaan lähtenyt varamiehistö huolehti vaivojaan säästämättä lukuisista käytännön järjestelyistä kisaviikon aikana. Regatan loppupuolella heitä tarvittiin myös veneen kannella. Miehistön vaihtoihin täytyi tosin ensin saada kisaorganisaation hyväksyntä.

Ensimmäinen kisastartti, 60 mailin avomeripurjehdus lähetettiin matkaan 6.8. lähes tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Maaliin tulo tapahtui puolilta öin pilkkopimeässä, kaatosateessa ja reippaassa tuulessa ukkosrintaman saattelemana. Dramatiikkaa äkkiä jäähtyneeseen ilmaan toi juuri maaliviivalla Särkän ja Suomenlinnan välisessä salmessa karille ajanut saksalainen 46 jalkainen kisavene Tutima. Reippaammassa tuulessa Nellan vauhti tuntui olevan kohdallaan, mutta alun plägä tuotti meille hieman ongelmia.

Toiseksi kisapäiväksi tuuli oli noussut 15 m/s paikkeille ja järjestäjillä oli vaikeuksia saada poijuja ankkuroitua 60 metrin syvyyteen. Tilanne lähtöviivalla vallitsevassa kelissä isojen veneiden taistellessa parhaasta starttipaikasta alle metrin etäisyydellä toisistaan nostatti varmasti jokaisen paikalla olleen pulssin, verenpaineen ja adrenaliinitason yli kansanterveyslaitoksen suosittamien raja-arvojen. Lähes käsittämättömältä tuntui, että matkaan päästiin ilman yhtään kolaria. Muutaman kerran saimme todistaa TP 52:n näyttävää broacia. Nopeasti ammattimiehet pääsivät kuitenkin tilanteen tasalle ja saivat veneen taas hallintaan. Poijusulkeisissa ja starttivalmisteluissa oli tärvääntynyt niin paljon aikaa, että päivän toinen startti peruttiin.

Kova tuuli aiheutti veneille jonkun verran kalustovaurioita, Nellasta ratkesi irti muutama ison ratsastaja. Joistain melko vakavista loukkaantumisistakin huhuttiin, mutta asialle ei saatu virallista vahvistusta. Hieman ikävää jälkipeliä aiheutti erään kisajoukkueen avustajaveneen kieltäytyminen meripelastuksesta sekä vedestä pelastetun purjehtijan ensiapuun kuljettamisesta. Myös me olimme yhteydessä merivartiostoon, tosin vain ilmoittaaksemme, että keskellä Suomenlahtea ajelehtivista isännättömistä paukkuliiveistä huolimatta kippari Gustafsson seisoo tukevasti ruorin takana ja mahdolliset etsintätoimet ovat tältä osin aiheettomia.

Kolmantena kisapäivänä vallitsi jo hieman normaalimpi purjehduskeli, kaakkoistuulta oli 7 – 11 m/s ja ohjelmassa oli kolme lähtöä. Starttiviivalla oli nyt, jos mahdollista, vieläkin ahtaampaa kuin edellispäivänä. Lähtöyrityksiä tarvittiin useita ennen kuin lopulta pääsimme matkaan. Mustan lipun sääntö johti muutamiin hylkäämisiin. Nella kulki näissä olosuhteissa oikein mainiosti ja manööverit sujuivat runsaan harjoittelun ansiosta hyvin. Haikailimme hieman kakkosgenuan perään, mutta ajoimme kuitenkin päivän starteista kaksi ykkösellä ja yhden fokalla, näihin purjeisiin olimme oppineet luottamaan. Regatta oli nyt puolessa välissä ja Nellan suoritukset olivat olleet varsin tasaisia 32, 34, 32, 28, 34, Yhteistuloksissa olimme hieman yli kolmenkymmenen.

Neljänneksi päiväksi tuuli oli tyyntynyt ja starttia odoteltiin avomerellä peräti kuusi tuntia. Otimme mainion lähdön, mutta kääntyilevässä ja reikäisessä tuulessa innostuimme vendailemaan liikaa shiftien mukaan saamatta venettä välillä kunnolla kiihtymään. Pian isommat veneet livahtivat laidoilta ohi ja saimme taas nauttia niiden sotkemista tuulista. Sijoitus oli tuttua luokkaa 33.

Tuuliennuste toiselle avomeripurjehdukselle 10.8. oli heikko, joten rataa lyhennettiin 40 mailiin. Ari valitteli päänsärkyä ja saimme juryltä luvan miehistön vaihtamiseen. Tilalle astui Mika. Myös roolitusta sitloodassa muutettiin. Hyvän ennakkoharjoittelun johdosta homma toimi loistavasti. Ensimmäinen kryssiosuus meni hyvin, mutta avotuulen leikkauskulmat eivät sattuneet aivan kohdalleen ja menetimme hieman asemiamme. Tuulta riitti lopulta aivan mukavasti 6-8m/s ja koko kisa sujui nopeasti. Maalissa olimme sijalla 30 ja kerrankin ehdimme illalla kunnolla saunaan ja syömään, fiilis oli korkealla.

Kuudentena ja viimeisenä kisapäivänä saatiin purjehdittua vain yksi ratakilpailu, jossa sijoituksemme oli 34. Avomerikisassa selkänsä venäyttäneen Pessin tilalle keulakannelle oli tullut Samu. Toinen startti jouduttiin ampumaan poikki tuulen tyyntyessä. Olimme keskeyttämishetkellä mainioissa asemissa, mutta asia ei silti meitä suuremmin harmittanut. Takana oli koko kesän intensiivinen treenijakso ja hyvin onnistuneet kisat, joissa yhden lähdön sijoituksella ei enää olisi ollut suurta merkitystä lopputulokseen. Vene ajettiin Suomenlinnan laituriin ja varustettiin kotimatkaa varten. Loppuseremonian ja palkintojenjaon jälkeen osa valtaosa miehistöstä suuntasi autoilla Kotkaan ja Kusti ja Masa purjehtivat Nellan takaisin Meriniemeen. Kisa ja projekti olivat ohi.

Jälkipelit

Mitä sitten kaikesta jäi käteen? Kotkalainen purjehdus sai runsaasti julkisuutta ja me purjehtijat arvokasta kokemusta vaativasta kisasta ja isosta projektista. Nella saatiin kulkemaan kovempaa kuin koskaan, varsinkin reippaammissa tuulissa venevauhti vaikutti oikein mainiolta. Loppusijoituksemme MM-kilpailun isossa luokassa oli 35. Se oli juuri niin hyvä, mihin meillä oli realistiset mahdollisuudet. Hieman pidempi valmistautumisaika tai suurempi budjetti tuskin olisi meitä tulosluettelossa korkeammalle nostanut. Siihen olisi tarvittu vuosien yhteinen kokemus, pelkistetty kisavene ja puoliammattilainen miehistö.

Veneestä ja miehistöstä otettiin nyt irti kaikki se, mikä oli mahdollista. Jatkossa näin suuri projekti onkin syytä mitoittaa vähintään kahdelle vuodelle olettaen, että pohjalla on tuolloin jo useamman vuoden yhdessä purjehtinut runkomiehistö. Se, että Nella saatiin kisavauhtiin ja puhtaalta pöydältä kasattu miehistö kovalla työllä hitsattua yhteen näin lyhyessä ajassa on suoranainen ihme, josta voimme olla aidosti ylpeitä.

Yhteistyö ja sponsorikuviot neuvotteluineen, aikatauluineen ja tilaisuuksineen vievät paljon aikaa ja energiaa, mutta ovat välttämättömiä hankkeen toteuttamisen kannalta. Työn- ja vastuunjako miehistön kesken niin veneessä, rannalla, kuin muissakin hankkeen tehtävissä täytyy miettiä tarkkaan. Kukaan ei pysty pyörittämään tällaista palettia yksin. Kaiken, mitä tehdään, tulee olla ennalta hyvin suunniteltu ja aikataulutettu. Tiedon kulku sekä tiimin sisällä, että sen ulkopuolella näyttelee tärkeää osaa. Jalkapallojoukkueellinen miehiä on jo sellainen organisaatio, että kaikki eivät voi aina olla samalla kertaa paikalla. Kännyköiden lisäksi käytimme joukkueen sisäiseen tiedotukseen mm. tähän tarkoitukseen perustettua Facebook-ryhmää. Päävastuun koko hankkeesta kantoi luonnollisesti kippari Kusti, mutta kohtuullisen hyvin tehtäviä opittiin jakamaan myös muun miehistön kesken kunkin keskittyessä omille vahvuusalueilleen.

Toivottavasti uusia kilpailuja, rohkeita kippareita ja ennakkoluulottomia purjehtijoita löytyy jatkossa seurastamme lisää, jotta nyt vaivalla hankittu kokemus ja tietotaito voidaan säilyttää ja hyödyntää eikä seuraavaa projektia tarvitse enää polkaista käyntiin aivan puhtaalta pöydältä. Nyt tehdyn työn pohjalta on hyvä ponnistaa sopivan tilaisuuden tullen eteenpäin.

Nella-tiimi MM-regatassa 2012 oli:

Jorma Gustafsson           kippari, veneenomistaja, hankkeen vetäjä ja pääorganisaattori

Ari Pulkkinen                   ison skuuuttaja, organisointi, yhteistyökuviot, tiedotus

Petri Tykkä                        mastomies, miehistöasiat, koulutustilaisuudet

Timo Markkanen              taktikko, vesiharjoittelu, tiedottaminen

Kari Streng                       genuan skuuttaaja, majoitusjärjestelyt

Ville Vuolahti                    keulagasti, purjehdustekniikka

Matti Warkki                     piano, kipparin oikea käsi

Jesse Hjelt                        spinaakkeri, purjetrimmi

Pessi Pursiainen             keulakansi

Mika Streng                      varamies, kaikki roolit veneessä

Aki Kirjavainen                varamies, huolto ja logistiikka

Samu Välipakka              varamies, keulakansi

Alkukesän treenejä

Ari löysi arkistojensa kätköistä kesäkuun alun treenipätkää ja koosti niistä videon. Tuossa vaiheessa opeteltavaa oli vielä paljon. Elokuussa homma sujui jo sähäkästi ja  työskentely näytti onneksi aivan toiselta.

Videokooste valmistunut

Ari on saanut valmiiksi kisoista kertovan videon. Luvassa on kesän lämpöä, nopeaa purjehdusta ja huikeita kuvakulmia.

Tasaista työtä

MM-purjehdukset päättyivät lauantaina ratakilpailuun. Tarkoituksena oli purjehtia kaksi lähtöä, mutta jälkimmäinen keskeytettiin muutama minuutti startin jälkeen heikon tuulen takia. Sääli, sillä keskeyttämishetkellä olimme hyvissä asemissa. Päivän ainoassa purjehditussa lähdössä sijoituksemme oli tuttuun tyyliin 34. Koko kisan sarjaksi muodostui tasaisen varma  34, 33, 32, 28, 34 33, 30, 34, yhteistuloksissa tämä takasi sijan 35.

     Varsinaista tulostavoitetta kilpailuun emme olleet etukäteen asettaneet, mutta saavutettu sija on jotakuinkin sellainen, mitä olimme hakemassakin ja mihin meidän oli realistista yltää. Koko kevään ja kesän kestänyt harjoittelu ja valmistautuminen tuottivat tulosta ja Nella on nyt paremmassa iskussa kuin koskan. Manööverit sujuivat  hyvin ja etenkin luovivauhti oli todella kohdallaan. Suurimpina kompastuskivinä oli tottumattomuus suuriin startteihin, purjehtiminen meitä nopeampien veneiden fleetissä sekä kevyen kelin avotuuliosuudet. Suomalaisedustajien joukossa olimme puolivälissä jättäen taakse monta meitä kokeneempaa venekuntaa. 

     Tämä MM-projekti alkaa pikkuhiljaa olla takana. Olemme harjoitelleet ja oppineet paljon sekä tuoneet esille kotkalaista purjehdusta. Näiden kokemusten pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin, kun seuraava tilaisuus sattuu kohdalle. Tiimi hajaantuu nyt eri veneisiin ja soveltaa hankittuja tietoja ja taitoja kukin omalla tahollaan. Nella palautetaan takaisin normaalivarustukseen ja se jatkaa charterpurjehduksia sekä osallistuu lähiseudun kilpailuihin pienemmällä miehistöllä.

Tiimi kiittää tukijoita, kannustajia ja yhteistyökumppaneita ja toivotta blogin lukijoille hyvää jatkoa!

Kisat ovat takana, Nella odottaa kotiin lähtöä Suomenlinnan laiturissa.

Järjestäjän sivuilta löytyy mm. hienoja kuvia kilpailusta.
Ammattikuvaajan otoksia kisoista.
Komeita kuvia Facebookissa.

Hyvä höidi, parempi mieli

Tänään perjantaina oli ohjelmassa toinen avomeripurjehdus. Heikon tuuliennusteen johdosta käyttöön otettiin lyhyempi vararata, joka oli pituudeltaan runsaat 40 mailia. Startti otettiin hieman varman päälle, mutta ensimmäinen lyhyt luovipätkä sujui hyvin ja ylämerkillä olimme mainioissa asemissa.
Avotuulen leikkauskulmat kasuunille eivät aivan menneet kohdalleen ja muutama vene livahti ohi. Kasuunilta kryssimme Ulkomatalalle, shiftit ajoimme hyvin ja veneen vauhti sekä nousu olivat 6-8m/s koillistuulessa kilpailijoihin verrattuna mainioita,  useampikin vene jäi taakse. Miehistön mieliala oli korkealla ja tulos oli jälleen 30.
Kerrankin ehdimme ajoissa saunaan ja syömään, työpäivälle tuli tällä kertaa pituutta vajaat yhdeksän tuntia.

Kovan päivän ilta

Jos on edellisten päivien purjehdus ollut fyysisesti raskasta, tänään torstaina se oli sitä henkisesti. Nella irrotti köydet laiturista kello yhdeksän ja ensimmäisen startin oli määrä tapahtua yhdeltätoista. Hiljainen ja vaihteleva tuuli aiheutti kuitenkin sen, että matkaan päästiin vasta kolmen maissa. Kuuden tunnin odottelu tyynellä avomerellä oli melko turhauttavaa.
Loppuen lopuksi purjehdittua saatiin vain yksi lähtö, sekin hieman lyhennetyllä ja korjatulla radalla. Otimme kohtalaisen hyvän startin keskeltä linjaa ja löysimme varsin hyvin vapaat ajolinjat. Reikäinen ja yli 20 astetta shiftaileva tuuli oli kuitenkin vaikea ja hermoja raastava purjehtia. Sorruimme ensimmäisellä luovilla tekemään liian monta käännöstä pysyäksemme vapaissa tuulissa ja päästäksemme purjehtimaan nostavalla kurssilla. Tämä söi nopeutta niin paljon, että menetimme hieman asemiamme. Lopputuloksissa olimme tutuilla paikoilla sijoittuen 33:ksi.
Rantaan pääsy venyi taas niin myöhään, että osan miehistöstä täytyi kiiruhtaa ruokailuun käymättä suihkussa. Illalla hiet päästiin kuitenkinkin huuhtelemaan Merisotakoulun jättisaunassa.

Kaakosta tuulee!

Itse asiassa kolmantena kilpailupäivänä rata-alueella tuuli koillisesta 7-11m/s mutta Meri-Karjalan pojat jatkoivat tasaisia suorituksiaan näyttäen, että ei tässä aivan turhaan ole leikkiin ryhdytty.
Päivän ohjelmassa oli kolme ratakilpailua ja olosuhteet olivat huomattavasti inhimillisemmät kuin kahtena edellisenä kilpailupäivänä. Sijoitukset noin kymmenen mailin mittaisella radalla olivat jokaisessa lähdössä kolmenkymmenen tuntumassa. Tiukkoja tilanteita etenkin starttilinjalla riitti ja takaisinkutsuja tuli runsaasti. Venevauhti on tähän mennessä vallinneissa tuulissa osoittautunut kelvolliseksi ja manööverit sujuneet hyvin. Nella on yksi suuren luokan pienimmistä veneistä, mikä vaikeuttaa vapaisiin tuulin pääsemistäa isompien varjosta.
Pieni vauriokin sattui, kun genuan snörppi takertui paapuurin vanttiin reveten irti ja rikkoen lukkonsa. Purje saatiin kuitenkin korjattua seuraavaan starttiin pienellä näpertelyllä ja purjeteipin palalla. Päivän viimeiseen lähtöön vaihdettiinkin sitten jo fokka tuulen noustua 10 metrin paikkeille.
MM-regatta on nyt puolivälissä, huomenna torstaina on ohjelmassa 2-3 ratapurjehdusta.

Karu keli,ratsastajat pettivät

Edellisen illan myöhäisen maaliintulon takia tiistain ratakisan alkua oli myöhäistetty iltapäivään. Tarkoitus oli purjehtia kaksi starttia, mutta järjestäjillä oli ongelmia poijujen ankkuroinnissa 60 metrin syvyyteen tuulimittarin lukemien vaihdellessa 12 - 15 m/s välillä.
Radan viimein valmistuttua toista tuntia myöhässä, matkaan päästiin kolmannella yrityksellä. Yllättävän monella kilpailijalla tuntui olevan vaikeuksia välineiden kestävyyden kanssa, muitakin haavereita ja keskeyttämisiä sattui. Nellan kanssa ei suurempia ongelmia ilmennyt, isopurjeen ratsastajia on tosin jouduttu uusimaan molempina päivinä. Tänä aamuna hankittiin myös uusi spinnun falli maanantain avomerikisassa pettäneen tilalle. Päivän toinen startti jäi purjehtimatta, huomenna yritetään saada kolme lähtöä.
Kilpailu on sujunut jotakuinkin odotusten mukaan, alustavien tulosten mukaan Nella oli avomerikisan 32. ja tämän päivän ratakisan 34. Tiimin mieliala on korkealla ja purjehdus sujuu tasaisesti.

Menipä myöhään

Mm-kisat avattiin noin 60 mailin avomeripurjehduksella Helsingin kasuunin ja Porkkalan seudulla. Alun startti vaikeuksien jälkeen toisen takaisin kutsun jälkeen kolmannella startilla päästiin matkaan. Päivä venyi pitkäksi. Tulimme maaliin puolen yön paikkeilla. Päät tyynyyn tiimi sai noin kahden aikaan yöllä. Tuloksia ei ole vielä saataville, mutta ainakin lopun reippaissa tuulissa Nella tuntui kulkevan mukavasti. Tänään kisat jatkuu reippaassa 12m/s tuulessa ja eka startti olisi tarkoitus olla klo. 14:00.

Teleregatta

Nellan odottaessa Helsingissä kisojen alkua, kulki miehistö pari kertaa treeneihin Kotkasta. Keskiviikkona 1.8. kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mm spinnun gaijasta petti ensin sakkeli ja kohta tämän jälkeen ploki, vaikka tuuli ei erityisen navakka ollutkaan. Onneksi tämä tapahtui kuitenkin harjoituksissa.

     Toinen treeni Helsingissä oli perjantaina 3.8. purjehdittu Teleregatta, joka starttasi HSK:n edustalta ja kiersi kasuunin päätyen Suomenlinnan edustalle. Rata ei kovin ihmeellisiä haasteita noin seitsemän metrin etelätuulella tarjonnut. Menomatka oli pitkä viisto kryssi paaralla kasuunille ja paluu suora slööri styyralla Suomemenlinnaan. 
     Startti ei ollut aivan nappi, mutta tuuli sopi hyvin Nellan ykkösgenualle ja uudelle spinnulle, joiden ansioista venevauhti vaikutti oivalliselta Purjehduksen jälkeen osa miehistöstä suuntasi takaisin kotiin. Kipparin tehtäväksi jä käydä pokkaamassa ykköspalkinto Suomenlinnan iltatilaisuudessa. Lauantain ja sunnuntain aikana Nella viritellään viimeiseen kisakuntoon ja katsastetaan. Tosi koitos alkaa maanataina 6.8. avomeripurjehduksella.

Vellamon kierros

Kotkan Meripäivien merellistä puolta edustavat purjehduskilpailut. Näkyvyyden takia reitti on suunniteltu lähelle rantoja, mikä takaa kisaan vaihtelevan hankalat tuuliolosuhteet varsinkin sataman edustalla. Olimme liikkeellä kahdeksanhenkisellä miehistöllä jo hyvissä ajoin ennen starttia haistelemassa tuulia starttialueella. Tämä palkittiinkin sitten varsin kelvollisen startin muodossa. Heti lähdön jälkeen pääsimme irrottautumaan muusta fleetistä ja saatoimme purjehtia vapaasti omaa reittiämme kilpailijoista suuremmin välittämättä.

     Etupäässä varsin heikko, shiftaileva  ja reikäinen kaakoistuuli oli aika-ajoin varsin hankala ja stressaavakin purjehtia. Reikiä tuntui kuitenkin sattuvan tasapuolisesti muillekin. Kevyen tuulen johdosta rata oli melko lyhyt, eikä se sisältänyt kuin yhden pienen varsinaisen kryssipätkän. Tässä shiftien otto onnistui ja etumatkamme muihin kasvoi nopeasti.

     Valtaosa kisasta olikin sitten tiukilla kulmilla spinnuttelua. Nellan uusi punavalkoinen pallokas toimi tässä mallikkaasti ja kiri koko ajan lisää etumatkaa muihin.  Manööverit sujuivat kesän harjoittelun ansiosta hyvin. Myös uusi ykkösgenua oli tässä heikkotuulisessa kisassa parhaimmillaan. Kilpailun lopputulos ei ollut yllätys, mutta tasoituksen jälkeenkin sangen reilu aikaero kakkoseen pisti väkisinkin suupielet hymyyn. Uudet tiimipaidat olivat ensimmäistä kertaa käytössä palkintojenjaossa.
     Alkuviikosta Nella siirtyy taas Helsinkiin, missä on vielä pari harjoitusta ennen kauden päätapahtumaa 4.-11.8. järjestettäviä MM-kisoja.

Mukana Meripäivien avajaisparatiissa

Seuramme kommodorin suostuttelun jälkeen osa Nella-tiimistä lupautui mukaan Kotkan Meripäivien avajaiskulkeueeseen osana pursiseuran joukkuetta. Heti paraatin jälkeen oli tarkoitus pitää viikkotreenit kantasatamassa, mutta tuulen puute sotki suunnitelman.

Iskuryhmäläisiä valmistautumassa hikiseen marssiin halki helteisen kaupungin. 

Arvotavaraa Ahdille

Muutenkin värikkäästi sujunut tiistaitreeni 17.7. sai yllättävä päätöksen, kun kaasuvivusta väännettäessä moottorin kierrokset kyllä nousivat normaalisti, mutta mitään muuta ei tapahtunutkaan. Melko navakasti välillä puhaltanut tuuli tuuli oli juuri sopivasti heikentynyt, kun osa miehistöstä hyppäsi merivartioston laiturille. Kippari lähti hakemaan avuksi moottorivenettä siirtomiehistön suunnatessa kohti Veleiron laituria. Pian tuuli tyyntyikin kokonaan, purjeet laskettiin ja Nella pääsi hinauksessa loppumatkan. Keskiviikkona vene nostettiin telakalle jolloin selvisi, että potkuri oli päätynyt ahdin valtakuntaan kalojen ihailtavaksi. Miten näin pääsi käymään, oli täysi mysteeri, mutta onneksi kaikki tapahtui kotivesillä ja hyvissä olosuhteissa. Uusi potkuri saatiin nopeasti eikä harjoitusohjelmaan täytynyt tehdä tämän takia suurempia muutoksia.

Helteitä odotellessa

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo jonkun aikaa. Tällä välin Nella on saanut uusia vaatteita. Hiilikuituinen 150% genua kaipaa vielä pientä hienosäätöä, mutta vaikuttaa erittäin lupaavalta. Avotuuliosastoa on täydennetty uudella punavalkoisella spinaakkerilla, joka on tuntuvasti aiempaa suurempi ja vanhaa kevyen tuulen pallokkaasta on modifioitu neulomolla entistä paremmaksi. Treenit ovat jatkuneet normaalisti, heinäkuun alussa pidettiin kuitenkin lyhyt harjoitustauko, jotta intoa ja nälkää riittää myös loppukesäksi.

Selvästi hyvä yö!

Myöhästyimme aavistuksen lähdöstä oltuamme turhan etäällä linjasta. Etukäteen mietitty starttitaktiikka osoittautui kuitenkin oikeaksi ja pääsimme melko hyvin matkaan. Pikkuliisan kohdalla tuli tiukat paikat jäätyämme alta nostattavan Belle Maren ja yläpuolella ajavan Humbugin väliin. Melko nopeasti pääsimme tästä kuitenkin luikahtamaan vauhtimme turvin ja spinnu nousi suunnitelmien mukaisesti.

     Ruotsinsalmeen saavuimme spinaakkeri ylhäällä ja ohitimme plattiksella köröttelevän hyvän startin napanneen Trimmun. Jouduimme pudottamaan spinnun parin mailin kuluttua Kuutsalon takana. Tiukassa sivutuulessa operaatio ei sujunut täysin tyylipuhtaasti ja saimme kiskoa kangasta melko kaukaa isopurjeen takaa. Vehkaluodolle pääsimme tiukassa sivuvastaisessa, muut luokkamme veneet olivat jo jääneet selvästi.

     Tuuli alkoi hieman hiipua ja otimme shiftit talteen kryssiessämme kohti Einonkaria ja Nimetöntä. Enskerille jatkoimme spinnulla, joka oli hetkeksi vaihdettava genuaan tuulen shiftattua vastaan. Ohittelimme tunnin aikaisemmin lähteneitä pikkuluokan veneitä ja saimme pallokkaan uudestaan ylös. Jiippasimme pari kertaa ennen Aarholmaa. Kisan ehkä tyylikkäin yksittäinen suoritus tehtiin juuri ennen Aarholmaa, kun pienelle matkalle puristettu spinnujiippi ja purjeen lasku menivät täysin nappiin. Käänsimme viistolle kryssille kohti Piritovaa.

     Kippari piti evästauon ja ohittelimme pikkuluokkaa johtaneet Keon ja Vanessan. Tuuli shiftaili ja pumppasi jonkun verran mutta poijulle pääsimme melko kivuttomasti muutamalla vendalla. Fiilis oli hyvä, mutta spinnuvehkeet väärällä puolella. Katajakarille johtava osuus olisi ehkä juuri ja juuri ollut spinaakkerilla ajettavissa. Legi oli kuitenkin lyhyt ja lopputulos niin epävarma, että emme edes yrittäneet. Keo ulkoilutti tyylikkäästi genaakkeriaan.

     Haapasaaren takana kapean väylän reunassa oli ankkurissa jättimäinen, toiselle puolen maapalloa rekisteröity X, mikä poikittain kääntyessään uhkasi sulkea koko väylän. Emme uskaltaneet nostaa spinnua ennen ilmestyksen ohittamista. Muutaman minuutin ehti pallokas nauttia merituulesta ennen kuin se taas tungettiin keulaluukusta takaisin pimeään ja kurssimme käännettiin kohti pohjoista. Jätin ankkurivalo loisti korkealla Haapasaaren yläpuolella kuin joulutähti.

     Piritovalle pääsimme hyvässä sivuvastaisessa, mutta Merikarin jälkeen tuuli alkoi moinata. Ennen Rankkia tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat voimakkaasti. Välillä eteneminen vastalaineeseen oli miltei mahdotonta. Rankin jälkeen hermot joutuivat koville olemattoman tuulen pyöriessä miten sattui. Vendasimme tilanteen mukaan kymmenkunta kertaa. Ajosuunta pysyi likimain samana, vain halssi vaihtui.

     Ratamerkkinä oleva länsipoiju oli pimeänä, mutta löytyi kyllä plotterin ja vieressä vilkuttavan pohjoisen avulla. Tuuli alkoi voimistua ja reitti taittui hieman alas. Hämärän hellittäessä laskettelimme innosta hihkuen yhdeksää solmua noin 90 asteen tosituulessa kohti Kohon matalaa, missä jiippasimme ja nostimme taas spinnun.

     Viikarin salmeen pääsimme liki optimikulmilla. Sataman suulla jiippasimme viimeisen kerran sisään menevän laivan takaa ja annoimme saapumishälytyksen tuomaristolle. Takanamme tulevien veneiden purjeiden silhuetit erottuivat juuri ja juuri Kaunissaarta vasten aamun valjetessa. Töötti kajahti klo 03,09. Laskimme spinnun ja ajelimme iso ylhäällä aallonmurtajasta sisään.  Kotimatkalla Merituulentien sillalta näimme, kun Vanessa ja Belle Mare ohittivat Havourin.

     Tällä kertaa purjehdus oli helppoa ja homma toimi skarpisti. Fillis oli hyvä eikä lopputuloksesta pitäisi olla epäselvyyttä. Viitisenkymmentä mailia sujahti reilussa yhdeksässä tunnissa lähes ideaaliolosuhteissa. Aina löytyy toki hiomista ja paranneltavaa, mutta harjoittelu alkaa ilmeisesti tuottaa tuloksia. Ainakin tämä kisa sujui hyvin.

Rantapuheista

Jo merellä Tainion ja Kalbådagarundin puolivälissä aallokossa kotia kohti surffaillessamme pohdimme, että keskeyttämispäätös alkaa rannassa varmasti elää omaa elämäänsä. Kävi juuri, kuten arvelimmekin. Kun tässä nyt oikein paikallislehden mielipidepalstallekin on päädytty, lienee paikallaan kerrata tapahtumien kulku ja taustat.

     Kisasta oli takana kaksi kolmasosaa, haluamamme tiedot venevauhdista sekä miehistön yhteistoiminnasta oli tähän mennessä jo hankittu. Jäljellä oli vielä pitkä kryssi takaisin Espooseen. Tuuli yltyi nopeasti täysin tyynestä yli 15m/s lukemiin.  Aallokko oli melko jyrkkä ja kasvoi nopeasti noin kolmemetriseksi. Nellan genua vaihdettiin fokkaan ja isopurjetta pienennettiin yhdellä reivillä. Veneen purjehtimisessa ei ollut mitään ongelmia, joskin toisella halssilla aallokossa eteneminen oli varsin hidasta. Reivattu isopurje tempoili ilkeän näköisesti puomilla. Miehistö oli juuri vaihtanut vahtivuoroa ja oli täydessä kilpailuvireessä. Kukaan ei ollut merisairas.

     Kesän päätavoite on elokuussa Helsingissä käytävä MM-kilpailu. Kalustovaurion riski kyseisissä olosuhteissa jatkettaessa oli ilmeinen. Varsin moni kilpailija raportoi purjeita ja varusteita matkalla särkyneen. Meillä oli käytössä hiilikuitulaminaattiset kisapurjeet, joka tunnetusti eivät pidä lepattamisesta. Näissä olosuhteissa ei ollut yksinkertaisesti järkevää jatkaa kilpailemista. Uusia varusteita saa toki kaupasta, mutta uuden isopurjeen hankkiminen on mittava investointi joka tällä aikataululla ei ole enää mahdollinen. Keskeyttäminen on aina harmi ja otti luonnolle, mutta toisessa vaakakupissa oli koko hankkeen vaarantaminen. Nyt Nella säilyi kisakunnossa ja harjoittelu voi jatkua. 

Volvo Suursaari Race

Kuinkas sitten kävikään?

Kisan startti tapahtui Perjantai-iltana yhdeksältä Espoon Haukilahdesta. Nella aloitti kohtuullisen mukavasti ensin spinnulla Pihlajiston poijulle ja sieltä sivuvastaiseen Helsingin kasuunille. Vene kulki hyvin ja valokuvaajat pörräsivät ympärillä kuin Hollywoodissa, vaikka luokan nopeimmat veneet vetivätkin meihin hieman kaulaa.

     Kasuunilta reitti kääntyi itään kohti Kalbådagrundia ja aukesi spinnulla ajettavaksi. Yötä kohden laiskistuvassa tuulessa leikattiin ehkä turhankin rohkeasti keskelle Suomenlahtea. Ykköskisasetin ollessa vielä neulomon pöydällä kippari haikaili viidentoista puuttuvan neliön perään. Hiljaisessa kelissä lisäpinta-ala ei olisi ollut pahitteeksi. Aamuyön tunteina usko säätiedotuksen kaikkivoipaisuuteen alkoi horjua ja Nella jiipattiin kohti kotimaan kamaraa ottaen pieni tikki reittiviivaan nähden lähes poikittain. Ei olisi pitänyt, sillä läheltä piti, että Kotkan majakalle ylipäätään päästiin spinnu ylhäällä. Tuuli käyttäytyi juuri ennusteen mukaisesti.

     Itse Suursaaren kierto oli parista sadepisarasta huolimatta meille kisan valoisin osuus. Vene kulki hyvin itäpuolen kryssin ykkösgenualla ja länsirannallakin tuuli riitti spinnullemme mainiosti. Kun vielä reittivalinnat menivät nappiin ja kokki-Arin valmistama mainio lounas lämmitti vatsassa, oli tunnelma hyvä ja asetelmat selvästi petranneet aamun lukemista.

     Kotkan majakan jälkeen juutuimme hetkeksi plägään, mutta tiesimme lännestä kohta saapuvan tuulta. Odotimme innolla reipastuulista kryssiä nostamaan Nellan takaisin kärkitaistoon, mutta tuulilähetyksen toimituksessa tapahtui jokin virhe. Odotettu tuuli saapui kyllä ajallaan, mutta lähes tuplavahvuisena. Ollessani lepovuorossa kuuntelin kannen alla kun ykkönen vaihdettiin ensin fokkaan ja hetkeä myöhemmin otettiin jo ensimmäinen reivi.

     Saapuessani takaisin työmaalle kryssimme kohti Kalbådarundia 13-15 m/s lounaistuulessa. Kippari silmäili tuon tuostakin huolestuneena reivisilmukassa rimpuilevaa isopurjetta ja laskeskeli mahdollisen kalustotappion tuomia lisähaasteita lompakolle ja kisa-aikataululle. Hetken päästä minut komennettiin radioon ja tehtäväksi annettiin ilmoittaa raskas keskeyttämispäätöspäätös kisaorganisaatiolle. Menohaluja hinkuneen keulakannen hieman jurnuttuaessa kurssi otettiin kohti Orregrundia ja Kotkassa sijaitsevaa kotisatamaa. Rannikon lähestyessä jyrkkenevässä aallokossa pudotimme ensin isopurjeen ja lopuksi myös fokan pois pelistä. Pelkällä rikillä seilasimme loppumatkan koneavusteisesti välillä aalloilla surffaten 8-9 solmun nopeudella kotia kohti. Matkaseuranamme oli pari muutakin keskeyttänyttä venettä.

     Kotisatamaan kiinnityimme sunnuntaina aamukolmen tietämissä. Pienen levon jälkeen palasimme myöhemmin aamupäivällä hieman apeissa tunnelmissa Meriniemeen siivoamaan venettä ja viikkaamaan purjeita sekä hakemaan takaisin Helsinkiin jääneitä autoja. Laihaa lohtua saimme yöllä ja aamulla tihkuneista tiedoista, että keskeytyksiä oli sattunut muillekin, vieläpä varsin runsaasti. Purjeita, mastoja ja peräsimiä oli rikkoontunut, jopa meripelastusta oli tarvittu. Me puolestamme onnistuimme välttämään kaikki välinetappiot. 
     Treenaaminen jatkuu, vaikka leikki jäikin tällä kertaa kesken. Seuraavana kalenterissa on Kotkan Pursiseuran järjestämä Yöpurjehdus 16.-17.6.

Suursaari odottaa

Nellaa on viime päivinä ulkoilutettu ahkerasti yli kymmenen miehen voimin. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Tässäkin on menossa jiippiharjoitus vaikka linkin http://youtu.be/tjpH5ik-elQ videolle onkin tallentunut pelkkiä vendoja. Joskushan on kryssittävä ylös, jotta päästään taas ajamaan spinnulla. http://www.sports-tracker.com/#/workout/Timo5245/dcqrpcumabq2etpb Itse treenissä ei aikaa kameraleikkeihin liiemmin ole ollut. Edessä on vielä yksi harjoituskerta, sitten katseet käännetään kohti Suursaarta. Nella siirtyy Helsinkiin odottamaan kisan starttia loppuviikosta.

Aina ei mene kuten Srömsössä

Parin mainion harjoituksen jälkeen on joskus välttämättä paluu arkeen edessä. Tälläinen kolmannen vuoroparin tasoittava sattui tiistaille 29.5. Olosuhteet olivat hyvät ja kaiken piti olla kunnossa, mutta homma ei jostain syystä toiminutkaan odotetulla tavalla. Purjehduksen vaikeus pisti porukan hetkeksi mietteliääksi.

Tuumaustauko harjoituksen päätyttyä Nellan kannella.

Projekti etenee aikataulussa

Yhteisiä harjoituksia on nyt takana puolisen tusinaa. Miehistön yhteistoimitaa on hiottu ja rutiineja treenattu ahkerasti. Kevät on ollut varsin heikkotuulinen, mikä on hieman hankaloittanut harjoittelua. Venettä on myös hienosäädetty paremmin tiimin mieltymyksiä vastaavaksi. 
Nellan mastolla on korkeutta noin 18 metriä, mikä vastaa suurinpiirtein kuusikerroksisen talon korkeutta. Tässä on meneillään spinaakkerin fallin huolto. 

Lukijan arvattavaksi jää, nousiko mastoon kyseistä tehtävää suorittamaan mastomies Petri, trimmaaja Jesse, kippari Kusti, vai joku muu miehistön jäsenistä?