Selvästi hyvä yö!

Myöhästyimme aavistuksen lähdöstä oltuamme turhan etäällä linjasta. Etukäteen mietitty starttitaktiikka osoittautui kuitenkin oikeaksi ja pääsimme melko hyvin matkaan. Pikkuliisan kohdalla tuli tiukat paikat jäätyämme alta nostattavan Belle Maren ja yläpuolella ajavan Humbugin väliin. Melko nopeasti pääsimme tästä kuitenkin luikahtamaan vauhtimme turvin ja spinnu nousi suunnitelmien mukaisesti.

     Ruotsinsalmeen saavuimme spinaakkeri ylhäällä ja ohitimme plattiksella köröttelevän hyvän startin napanneen Trimmun. Jouduimme pudottamaan spinnun parin mailin kuluttua Kuutsalon takana. Tiukassa sivutuulessa operaatio ei sujunut täysin tyylipuhtaasti ja saimme kiskoa kangasta melko kaukaa isopurjeen takaa. Vehkaluodolle pääsimme tiukassa sivuvastaisessa, muut luokkamme veneet olivat jo jääneet selvästi.

     Tuuli alkoi hieman hiipua ja otimme shiftit talteen kryssiessämme kohti Einonkaria ja Nimetöntä. Enskerille jatkoimme spinnulla, joka oli hetkeksi vaihdettava genuaan tuulen shiftattua vastaan. Ohittelimme tunnin aikaisemmin lähteneitä pikkuluokan veneitä ja saimme pallokkaan uudestaan ylös. Jiippasimme pari kertaa ennen Aarholmaa. Kisan ehkä tyylikkäin yksittäinen suoritus tehtiin juuri ennen Aarholmaa, kun pienelle matkalle puristettu spinnujiippi ja purjeen lasku menivät täysin nappiin. Käänsimme viistolle kryssille kohti Piritovaa.

     Kippari piti evästauon ja ohittelimme pikkuluokkaa johtaneet Keon ja Vanessan. Tuuli shiftaili ja pumppasi jonkun verran mutta poijulle pääsimme melko kivuttomasti muutamalla vendalla. Fiilis oli hyvä, mutta spinnuvehkeet väärällä puolella. Katajakarille johtava osuus olisi ehkä juuri ja juuri ollut spinaakkerilla ajettavissa. Legi oli kuitenkin lyhyt ja lopputulos niin epävarma, että emme edes yrittäneet. Keo ulkoilutti tyylikkäästi genaakkeriaan.

     Haapasaaren takana kapean väylän reunassa oli ankkurissa jättimäinen, toiselle puolen maapalloa rekisteröity X, mikä poikittain kääntyessään uhkasi sulkea koko väylän. Emme uskaltaneet nostaa spinnua ennen ilmestyksen ohittamista. Muutaman minuutin ehti pallokas nauttia merituulesta ennen kuin se taas tungettiin keulaluukusta takaisin pimeään ja kurssimme käännettiin kohti pohjoista. Jätin ankkurivalo loisti korkealla Haapasaaren yläpuolella kuin joulutähti.

     Piritovalle pääsimme hyvässä sivuvastaisessa, mutta Merikarin jälkeen tuuli alkoi moinata. Ennen Rankkia tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat voimakkaasti. Välillä eteneminen vastalaineeseen oli miltei mahdotonta. Rankin jälkeen hermot joutuivat koville olemattoman tuulen pyöriessä miten sattui. Vendasimme tilanteen mukaan kymmenkunta kertaa. Ajosuunta pysyi likimain samana, vain halssi vaihtui.

     Ratamerkkinä oleva länsipoiju oli pimeänä, mutta löytyi kyllä plotterin ja vieressä vilkuttavan pohjoisen avulla. Tuuli alkoi voimistua ja reitti taittui hieman alas. Hämärän hellittäessä laskettelimme innosta hihkuen yhdeksää solmua noin 90 asteen tosituulessa kohti Kohon matalaa, missä jiippasimme ja nostimme taas spinnun.

     Viikarin salmeen pääsimme liki optimikulmilla. Sataman suulla jiippasimme viimeisen kerran sisään menevän laivan takaa ja annoimme saapumishälytyksen tuomaristolle. Takanamme tulevien veneiden purjeiden silhuetit erottuivat juuri ja juuri Kaunissaarta vasten aamun valjetessa. Töötti kajahti klo 03,09. Laskimme spinnun ja ajelimme iso ylhäällä aallonmurtajasta sisään.  Kotimatkalla Merituulentien sillalta näimme, kun Vanessa ja Belle Mare ohittivat Havourin.

     Tällä kertaa purjehdus oli helppoa ja homma toimi skarpisti. Fillis oli hyvä eikä lopputuloksesta pitäisi olla epäselvyyttä. Viitisenkymmentä mailia sujahti reilussa yhdeksässä tunnissa lähes ideaaliolosuhteissa. Aina löytyy toki hiomista ja paranneltavaa, mutta harjoittelu alkaa ilmeisesti tuottaa tuloksia. Ainakin tämä kisa sujui hyvin.