Rantapuheista

Jo merellä Tainion ja Kalbådagarundin puolivälissä aallokossa kotia kohti surffaillessamme pohdimme, että keskeyttämispäätös alkaa rannassa varmasti elää omaa elämäänsä. Kävi juuri, kuten arvelimmekin. Kun tässä nyt oikein paikallislehden mielipidepalstallekin on päädytty, lienee paikallaan kerrata tapahtumien kulku ja taustat.

     Kisasta oli takana kaksi kolmasosaa, haluamamme tiedot venevauhdista sekä miehistön yhteistoiminnasta oli tähän mennessä jo hankittu. Jäljellä oli vielä pitkä kryssi takaisin Espooseen. Tuuli yltyi nopeasti täysin tyynestä yli 15m/s lukemiin.  Aallokko oli melko jyrkkä ja kasvoi nopeasti noin kolmemetriseksi. Nellan genua vaihdettiin fokkaan ja isopurjetta pienennettiin yhdellä reivillä. Veneen purjehtimisessa ei ollut mitään ongelmia, joskin toisella halssilla aallokossa eteneminen oli varsin hidasta. Reivattu isopurje tempoili ilkeän näköisesti puomilla. Miehistö oli juuri vaihtanut vahtivuoroa ja oli täydessä kilpailuvireessä. Kukaan ei ollut merisairas.

     Kesän päätavoite on elokuussa Helsingissä käytävä MM-kilpailu. Kalustovaurion riski kyseisissä olosuhteissa jatkettaessa oli ilmeinen. Varsin moni kilpailija raportoi purjeita ja varusteita matkalla särkyneen. Meillä oli käytössä hiilikuitulaminaattiset kisapurjeet, joka tunnetusti eivät pidä lepattamisesta. Näissä olosuhteissa ei ollut yksinkertaisesti järkevää jatkaa kilpailemista. Uusia varusteita saa toki kaupasta, mutta uuden isopurjeen hankkiminen on mittava investointi joka tällä aikataululla ei ole enää mahdollinen. Keskeyttäminen on aina harmi ja otti luonnolle, mutta toisessa vaakakupissa oli koko hankkeen vaarantaminen. Nyt Nella säilyi kisakunnossa ja harjoittelu voi jatkua.