Nellan tiukka kesä

Valmistautuminen MM-kilpailuun

Kun ORCi-luokan avomeripursien vuoden 2012 MM-kilpailut myönnettiin Helsinkiin, polkaistiin kaakon kulmalla pikavauhtia pystyyn projekti, jonka tarkoituksena oli saada kotkalainen vene mukaan kilpailuun. Nellan kokoisen 40-jalkaisen purren varustaminen vaativan kisaan ei ole aivan pieni juttu. Alkutalvi kului sponsorineuvotteluissa, miehistöä kasatessa ja teoriaopinnoissa. Äitienpäivänä Nella laskettiin vesille ja miehistö pääsi aloittamaan harjoittelun.

Koko alkukesän vesitreenejä pidettiin vähintään kaksi kertaa viikossa. Miehistöringissä kiersi 12 hengen joukkue, normaali harjoitusvahvuus oli 8-10 henkeä. Jo projektia kasatessa oli ilmeistä, että aikaa oli käytettävissä vähän ja opeteltavaa oli paljon. Näin suuren miehistön yhteistoiminnan hiominen automaatiotasolle tiedettiin haasteelliseksi tehtäväksi ja sellaiseksi se osoittautui myös käytännössä. Moni asia ja rutiini piti miettiä aivan uudelta pohjalta ja kokeilemalla löytää juuri meille ja Nellaan soveltuvimmat ratkaisut. Työtä tehtiin kovasti ja oppia haettiin joskus jopa kantapään kautta. Puhelimet kävivät kuumina, kun vinkkejä udeltiin maamme eturivin avomeripurjehtijoilta, palavereja pidettiin ja asioita pohdittiin välillä pää höyryten. Miehistön sitoutumisesta asiaan kertoo se, ettei Nellaa tarvinnut koko projektin aikana purjehtia kertaakaan alimiehityksellä.

Lähinnä manööveriharjoituksiksi tarkoitettujen tiistai- ja viikonlopputreenien lisäksi ohjelmaan kuuluivat torstaiset Veleiro-cup lähdöt, Espoo-Suursaari Race, Yöpurjehdus, Vellamokisa ja Teleregatta. Juhannukselta pidimme parin viikon tauon, jotta voimia riittäisi myös varsinaiseen koitokseen 5.-11. elokuuta.

Spekulaatiot kisojen luokkarajasta kävivät kuumina koko kevään ja alkukesän. Nella olisi ollut kokonsa puolesta ollut mahdollista optimoida sekä pienempien että isompien veneiden sarjaan. Koska lopullinen tieto luokkarajasta viipyi ja purjevalinnat oli pakko lyödä lukkoon ajoissa, oli päätös lopulta tehtävä. Koska kyseessä oli meille ainutlaatuinen kokemus ja Nella raskaana veneenä tarvitsee kevyessä tuulessa suuren purjepinta-alan, päädyimme yhteistuumin ilmoittautumaan kisojen kuninkuusluokkaan. Tämän ratkaisun perusteella Nellaan tilattiin purjeet, joista olisi hyötyä myös MM-kisojen jälkeen, uusi iso spinaakkeri ja maksimikokoinen ykkösgenua. Me puolestamme pääsimme samalle radalle todellisten avomeriraasereiden kanssa. Tehdyn ratkaisun myötä tiesimme toisaalta jäävämme lähdöissä auttamattomasti isompien peittoon ja vapaiden tuulien löytämisen etenkin ratakilpailuissa olevan hyvin haastavaa.

Harjoittelu alkoi pikkuhiljaa tuottaa tulosta ja alkukesän kisoissa kotivesillä Nella vei lähes kaiken mahdollisen. Veleiro-cupissa sijoitukset paranivat kerta kerralta ja Yöpurjehduksesta ja Vellamokisasta tulivat selvät voitot. Samoin Helsingissä järjestetyn Teleregatan voitimme tyylikkäästi. Suursaarikisa sitä vastoin ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Keskeytyksestämme käytiin vilkasta keskustelua rannoilla ja jopa lehtien palstoilla. Vaikka asia tietysti harmittikin, oli toisaalta hienoa huomata, että harjoitteluamme seurattiin näin laajalti ja intensiivisesti. Ajoissa tehty keskeytyspäätös säästi Nellan vaurioitumattomana jatkamaan kohti vuoden päätavoitetta. Kaiken kaikkiaan saimme kesän mittaan pursiseuralaisilta runsaasti positiivista palautetta ja vilpitöntä kannustusta. Oli hienoa huomata, kuinka tämä projekti koettiin koko seuran omaksi ja miten hyvin sen purjehdukselle tuoma julkisuus ja markkina-arvo ymmärrettiin. Seuran ylin johto sai osan tiimistä puhuttua jopa Meripäivien avajaisparaatiin.

MM-regatta 2012

Elokuun alun kisaviikko lähestyi kovaa vauhtia ja lopullinen yhdeksän hengen kilpailumiehistö ilmoitettiin järjestäjille. Kaikki, mitä oli tehtävissä, oli nyt tehty. Koneisto oli kuin olikin onnistuttu hiomaan hyvään kisakuntoon. Nella siirrettiin Helsinkiin ja mitattiin kilpailuun. Miehistön ISAF-sertifikaatit aiheuttivat melkoista säpinää vielä ennen avajaisia. Se, että emme Juryn päätöksen mukaan olleet kelvollisia kilvoittelemaan parhaan amatöörijoukkueen statuksesta, ei loppuen lopuksi tuntunut kovinkaan suurelta tappiolta.

Kiitos Karin hyvien yhteyksien, tiimimme majoittui kisaviikon ajaksi Merisotakoulun mainioihin tiloihin. Seuran vanha kumivene Lätyskä toimi yhteysaluksena Suomenlinnan ja Särkän kisasataman välillä. Nähtiinpä se pari kertaa jopa kaukana avomerelläkin. Mukaan lähtenyt varamiehistö huolehti vaivojaan säästämättä lukuisista käytännön järjestelyistä kisaviikon aikana. Regatan loppupuolella heitä tarvittiin myös veneen kannella. Miehistön vaihtoihin täytyi tosin ensin saada kisaorganisaation hyväksyntä.

Ensimmäinen kisastartti, 60 mailin avomeripurjehdus lähetettiin matkaan 6.8. lähes tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Maaliin tulo tapahtui puolilta öin pilkkopimeässä, kaatosateessa ja reippaassa tuulessa ukkosrintaman saattelemana. Dramatiikkaa äkkiä jäähtyneeseen ilmaan toi juuri maaliviivalla Särkän ja Suomenlinnan välisessä salmessa karille ajanut saksalainen 46 jalkainen kisavene Tutima. Reippaammassa tuulessa Nellan vauhti tuntui olevan kohdallaan, mutta alun plägä tuotti meille hieman ongelmia.

Toiseksi kisapäiväksi tuuli oli noussut 15 m/s paikkeille ja järjestäjillä oli vaikeuksia saada poijuja ankkuroitua 60 metrin syvyyteen. Tilanne lähtöviivalla vallitsevassa kelissä isojen veneiden taistellessa parhaasta starttipaikasta alle metrin etäisyydellä toisistaan nostatti varmasti jokaisen paikalla olleen pulssin, verenpaineen ja adrenaliinitason yli kansanterveyslaitoksen suosittamien raja-arvojen. Lähes käsittämättömältä tuntui, että matkaan päästiin ilman yhtään kolaria. Muutaman kerran saimme todistaa TP 52:n näyttävää broacia. Nopeasti ammattimiehet pääsivät kuitenkin tilanteen tasalle ja saivat veneen taas hallintaan. Poijusulkeisissa ja starttivalmisteluissa oli tärvääntynyt niin paljon aikaa, että päivän toinen startti peruttiin.

Kova tuuli aiheutti veneille jonkun verran kalustovaurioita, Nellasta ratkesi irti muutama ison ratsastaja. Joistain melko vakavista loukkaantumisistakin huhuttiin, mutta asialle ei saatu virallista vahvistusta. Hieman ikävää jälkipeliä aiheutti erään kisajoukkueen avustajaveneen kieltäytyminen meripelastuksesta sekä vedestä pelastetun purjehtijan ensiapuun kuljettamisesta. Myös me olimme yhteydessä merivartiostoon, tosin vain ilmoittaaksemme, että keskellä Suomenlahtea ajelehtivista isännättömistä paukkuliiveistä huolimatta kippari Gustafsson seisoo tukevasti ruorin takana ja mahdolliset etsintätoimet ovat tältä osin aiheettomia.

Kolmantena kisapäivänä vallitsi jo hieman normaalimpi purjehduskeli, kaakkoistuulta oli 7 – 11 m/s ja ohjelmassa oli kolme lähtöä. Starttiviivalla oli nyt, jos mahdollista, vieläkin ahtaampaa kuin edellispäivänä. Lähtöyrityksiä tarvittiin useita ennen kuin lopulta pääsimme matkaan. Mustan lipun sääntö johti muutamiin hylkäämisiin. Nella kulki näissä olosuhteissa oikein mainiosti ja manööverit sujuivat runsaan harjoittelun ansiosta hyvin. Haikailimme hieman kakkosgenuan perään, mutta ajoimme kuitenkin päivän starteista kaksi ykkösellä ja yhden fokalla, näihin purjeisiin olimme oppineet luottamaan. Regatta oli nyt puolessa välissä ja Nellan suoritukset olivat olleet varsin tasaisia 32, 34, 32, 28, 34, Yhteistuloksissa olimme hieman yli kolmenkymmenen.

Neljänneksi päiväksi tuuli oli tyyntynyt ja starttia odoteltiin avomerellä peräti kuusi tuntia. Otimme mainion lähdön, mutta kääntyilevässä ja reikäisessä tuulessa innostuimme vendailemaan liikaa shiftien mukaan saamatta venettä välillä kunnolla kiihtymään. Pian isommat veneet livahtivat laidoilta ohi ja saimme taas nauttia niiden sotkemista tuulista. Sijoitus oli tuttua luokkaa 33.

Tuuliennuste toiselle avomeripurjehdukselle 10.8. oli heikko, joten rataa lyhennettiin 40 mailiin. Ari valitteli päänsärkyä ja saimme juryltä luvan miehistön vaihtamiseen. Tilalle astui Mika. Myös roolitusta sitloodassa muutettiin. Hyvän ennakkoharjoittelun johdosta homma toimi loistavasti. Ensimmäinen kryssiosuus meni hyvin, mutta avotuulen leikkauskulmat eivät sattuneet aivan kohdalleen ja menetimme hieman asemiamme. Tuulta riitti lopulta aivan mukavasti 6-8m/s ja koko kisa sujui nopeasti. Maalissa olimme sijalla 30 ja kerrankin ehdimme illalla kunnolla saunaan ja syömään, fiilis oli korkealla.

Kuudentena ja viimeisenä kisapäivänä saatiin purjehdittua vain yksi ratakilpailu, jossa sijoituksemme oli 34. Avomerikisassa selkänsä venäyttäneen Pessin tilalle keulakannelle oli tullut Samu. Toinen startti jouduttiin ampumaan poikki tuulen tyyntyessä. Olimme keskeyttämishetkellä mainioissa asemissa, mutta asia ei silti meitä suuremmin harmittanut. Takana oli koko kesän intensiivinen treenijakso ja hyvin onnistuneet kisat, joissa yhden lähdön sijoituksella ei enää olisi ollut suurta merkitystä lopputulokseen. Vene ajettiin Suomenlinnan laituriin ja varustettiin kotimatkaa varten. Loppuseremonian ja palkintojenjaon jälkeen osa valtaosa miehistöstä suuntasi autoilla Kotkaan ja Kusti ja Masa purjehtivat Nellan takaisin Meriniemeen. Kisa ja projekti olivat ohi.

Jälkipelit

Mitä sitten kaikesta jäi käteen? Kotkalainen purjehdus sai runsaasti julkisuutta ja me purjehtijat arvokasta kokemusta vaativasta kisasta ja isosta projektista. Nella saatiin kulkemaan kovempaa kuin koskaan, varsinkin reippaammissa tuulissa venevauhti vaikutti oikein mainiolta. Loppusijoituksemme MM-kilpailun isossa luokassa oli 35. Se oli juuri niin hyvä, mihin meillä oli realistiset mahdollisuudet. Hieman pidempi valmistautumisaika tai suurempi budjetti tuskin olisi meitä tulosluettelossa korkeammalle nostanut. Siihen olisi tarvittu vuosien yhteinen kokemus, pelkistetty kisavene ja puoliammattilainen miehistö.

Veneestä ja miehistöstä otettiin nyt irti kaikki se, mikä oli mahdollista. Jatkossa näin suuri projekti onkin syytä mitoittaa vähintään kahdelle vuodelle olettaen, että pohjalla on tuolloin jo useamman vuoden yhdessä purjehtinut runkomiehistö. Se, että Nella saatiin kisavauhtiin ja puhtaalta pöydältä kasattu miehistö kovalla työllä hitsattua yhteen näin lyhyessä ajassa on suoranainen ihme, josta voimme olla aidosti ylpeitä.

Yhteistyö ja sponsorikuviot neuvotteluineen, aikatauluineen ja tilaisuuksineen vievät paljon aikaa ja energiaa, mutta ovat välttämättömiä hankkeen toteuttamisen kannalta. Työn- ja vastuunjako miehistön kesken niin veneessä, rannalla, kuin muissakin hankkeen tehtävissä täytyy miettiä tarkkaan. Kukaan ei pysty pyörittämään tällaista palettia yksin. Kaiken, mitä tehdään, tulee olla ennalta hyvin suunniteltu ja aikataulutettu. Tiedon kulku sekä tiimin sisällä, että sen ulkopuolella näyttelee tärkeää osaa. Jalkapallojoukkueellinen miehiä on jo sellainen organisaatio, että kaikki eivät voi aina olla samalla kertaa paikalla. Kännyköiden lisäksi käytimme joukkueen sisäiseen tiedotukseen mm. tähän tarkoitukseen perustettua Facebook-ryhmää. Päävastuun koko hankkeesta kantoi luonnollisesti kippari Kusti, mutta kohtuullisen hyvin tehtäviä opittiin jakamaan myös muun miehistön kesken kunkin keskittyessä omille vahvuusalueilleen.

Toivottavasti uusia kilpailuja, rohkeita kippareita ja ennakkoluulottomia purjehtijoita löytyy jatkossa seurastamme lisää, jotta nyt vaivalla hankittu kokemus ja tietotaito voidaan säilyttää ja hyödyntää eikä seuraavaa projektia tarvitse enää polkaista käyntiin aivan puhtaalta pöydältä. Nyt tehdyn työn pohjalta on hyvä ponnistaa sopivan tilaisuuden tullen eteenpäin.

Nella-tiimi MM-regatassa 2012 oli:

Jorma Gustafsson           kippari, veneenomistaja, hankkeen vetäjä ja pääorganisaattori

Ari Pulkkinen                   ison skuuuttaja, organisointi, yhteistyökuviot, tiedotus

Petri Tykkä                        mastomies, miehistöasiat, koulutustilaisuudet

Timo Markkanen              taktikko, vesiharjoittelu, tiedottaminen

Kari Streng                       genuan skuuttaaja, majoitusjärjestelyt

Ville Vuolahti                    keulagasti, purjehdustekniikka

Matti Warkki                     piano, kipparin oikea käsi

Jesse Hjelt                        spinaakkeri, purjetrimmi

Pessi Pursiainen             keulakansi

Mika Streng                      varamies, kaikki roolit veneessä

Aki Kirjavainen                varamies, huolto ja logistiikka

Samu Välipakka              varamies, keulakansi

Alkukesän treenejä

Ari löysi arkistojensa kätköistä kesäkuun alun treenipätkää ja koosti niistä videon. Tuossa vaiheessa opeteltavaa oli vielä paljon. Elokuussa homma sujui jo sähäkästi ja  työskentely näytti onneksi aivan toiselta.

Videokooste valmistunut

Ari on saanut valmiiksi kisoista kertovan videon. Luvassa on kesän lämpöä, nopeaa purjehdusta ja huikeita kuvakulmia.

Tasaista työtä

MM-purjehdukset päättyivät lauantaina ratakilpailuun. Tarkoituksena oli purjehtia kaksi lähtöä, mutta jälkimmäinen keskeytettiin muutama minuutti startin jälkeen heikon tuulen takia. Sääli, sillä keskeyttämishetkellä olimme hyvissä asemissa. Päivän ainoassa purjehditussa lähdössä sijoituksemme oli tuttuun tyyliin 34. Koko kisan sarjaksi muodostui tasaisen varma  34, 33, 32, 28, 34 33, 30, 34, yhteistuloksissa tämä takasi sijan 35.

     Varsinaista tulostavoitetta kilpailuun emme olleet etukäteen asettaneet, mutta saavutettu sija on jotakuinkin sellainen, mitä olimme hakemassakin ja mihin meidän oli realistista yltää. Koko kevään ja kesän kestänyt harjoittelu ja valmistautuminen tuottivat tulosta ja Nella on nyt paremmassa iskussa kuin koskan. Manööverit sujuivat  hyvin ja etenkin luovivauhti oli todella kohdallaan. Suurimpina kompastuskivinä oli tottumattomuus suuriin startteihin, purjehtiminen meitä nopeampien veneiden fleetissä sekä kevyen kelin avotuuliosuudet. Suomalaisedustajien joukossa olimme puolivälissä jättäen taakse monta meitä kokeneempaa venekuntaa. 

     Tämä MM-projekti alkaa pikkuhiljaa olla takana. Olemme harjoitelleet ja oppineet paljon sekä tuoneet esille kotkalaista purjehdusta. Näiden kokemusten pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin, kun seuraava tilaisuus sattuu kohdalle. Tiimi hajaantuu nyt eri veneisiin ja soveltaa hankittuja tietoja ja taitoja kukin omalla tahollaan. Nella palautetaan takaisin normaalivarustukseen ja se jatkaa charterpurjehduksia sekä osallistuu lähiseudun kilpailuihin pienemmällä miehistöllä.

Tiimi kiittää tukijoita, kannustajia ja yhteistyökumppaneita ja toivotta blogin lukijoille hyvää jatkoa!

Kisat ovat takana, Nella odottaa kotiin lähtöä Suomenlinnan laiturissa.

Järjestäjän sivuilta löytyy mm. hienoja kuvia kilpailusta.
Ammattikuvaajan otoksia kisoista.
Komeita kuvia Facebookissa.

Hyvä höidi, parempi mieli

Tänään perjantaina oli ohjelmassa toinen avomeripurjehdus. Heikon tuuliennusteen johdosta käyttöön otettiin lyhyempi vararata, joka oli pituudeltaan runsaat 40 mailia. Startti otettiin hieman varman päälle, mutta ensimmäinen lyhyt luovipätkä sujui hyvin ja ylämerkillä olimme mainioissa asemissa.
Avotuulen leikkauskulmat kasuunille eivät aivan menneet kohdalleen ja muutama vene livahti ohi. Kasuunilta kryssimme Ulkomatalalle, shiftit ajoimme hyvin ja veneen vauhti sekä nousu olivat 6-8m/s koillistuulessa kilpailijoihin verrattuna mainioita,  useampikin vene jäi taakse. Miehistön mieliala oli korkealla ja tulos oli jälleen 30.
Kerrankin ehdimme ajoissa saunaan ja syömään, työpäivälle tuli tällä kertaa pituutta vajaat yhdeksän tuntia.

Kovan päivän ilta

Jos on edellisten päivien purjehdus ollut fyysisesti raskasta, tänään torstaina se oli sitä henkisesti. Nella irrotti köydet laiturista kello yhdeksän ja ensimmäisen startin oli määrä tapahtua yhdeltätoista. Hiljainen ja vaihteleva tuuli aiheutti kuitenkin sen, että matkaan päästiin vasta kolmen maissa. Kuuden tunnin odottelu tyynellä avomerellä oli melko turhauttavaa.
Loppuen lopuksi purjehdittua saatiin vain yksi lähtö, sekin hieman lyhennetyllä ja korjatulla radalla. Otimme kohtalaisen hyvän startin keskeltä linjaa ja löysimme varsin hyvin vapaat ajolinjat. Reikäinen ja yli 20 astetta shiftaileva tuuli oli kuitenkin vaikea ja hermoja raastava purjehtia. Sorruimme ensimmäisellä luovilla tekemään liian monta käännöstä pysyäksemme vapaissa tuulissa ja päästäksemme purjehtimaan nostavalla kurssilla. Tämä söi nopeutta niin paljon, että menetimme hieman asemiamme. Lopputuloksissa olimme tutuilla paikoilla sijoittuen 33:ksi.
Rantaan pääsy venyi taas niin myöhään, että osan miehistöstä täytyi kiiruhtaa ruokailuun käymättä suihkussa. Illalla hiet päästiin kuitenkinkin huuhtelemaan Merisotakoulun jättisaunassa.

Kaakosta tuulee!

Itse asiassa kolmantena kilpailupäivänä rata-alueella tuuli koillisesta 7-11m/s mutta Meri-Karjalan pojat jatkoivat tasaisia suorituksiaan näyttäen, että ei tässä aivan turhaan ole leikkiin ryhdytty.
Päivän ohjelmassa oli kolme ratakilpailua ja olosuhteet olivat huomattavasti inhimillisemmät kuin kahtena edellisenä kilpailupäivänä. Sijoitukset noin kymmenen mailin mittaisella radalla olivat jokaisessa lähdössä kolmenkymmenen tuntumassa. Tiukkoja tilanteita etenkin starttilinjalla riitti ja takaisinkutsuja tuli runsaasti. Venevauhti on tähän mennessä vallinneissa tuulissa osoittautunut kelvolliseksi ja manööverit sujuneet hyvin. Nella on yksi suuren luokan pienimmistä veneistä, mikä vaikeuttaa vapaisiin tuulin pääsemistäa isompien varjosta.
Pieni vauriokin sattui, kun genuan snörppi takertui paapuurin vanttiin reveten irti ja rikkoen lukkonsa. Purje saatiin kuitenkin korjattua seuraavaan starttiin pienellä näpertelyllä ja purjeteipin palalla. Päivän viimeiseen lähtöön vaihdettiinkin sitten jo fokka tuulen noustua 10 metrin paikkeille.
MM-regatta on nyt puolivälissä, huomenna torstaina on ohjelmassa 2-3 ratapurjehdusta.