Selvästi hyvä yö!

Myöhästyimme aavistuksen lähdöstä oltuamme turhan etäällä linjasta. Etukäteen mietitty starttitaktiikka osoittautui kuitenkin oikeaksi ja pääsimme melko hyvin matkaan. Pikkuliisan kohdalla tuli tiukat paikat jäätyämme alta nostattavan Belle Maren ja yläpuolella ajavan Humbugin väliin. Melko nopeasti pääsimme tästä kuitenkin luikahtamaan vauhtimme turvin ja spinnu nousi suunnitelmien mukaisesti.

     Ruotsinsalmeen saavuimme spinaakkeri ylhäällä ja ohitimme plattiksella köröttelevän hyvän startin napanneen Trimmun. Jouduimme pudottamaan spinnun parin mailin kuluttua Kuutsalon takana. Tiukassa sivutuulessa operaatio ei sujunut täysin tyylipuhtaasti ja saimme kiskoa kangasta melko kaukaa isopurjeen takaa. Vehkaluodolle pääsimme tiukassa sivuvastaisessa, muut luokkamme veneet olivat jo jääneet selvästi.

     Tuuli alkoi hieman hiipua ja otimme shiftit talteen kryssiessämme kohti Einonkaria ja Nimetöntä. Enskerille jatkoimme spinnulla, joka oli hetkeksi vaihdettava genuaan tuulen shiftattua vastaan. Ohittelimme tunnin aikaisemmin lähteneitä pikkuluokan veneitä ja saimme pallokkaan uudestaan ylös. Jiippasimme pari kertaa ennen Aarholmaa. Kisan ehkä tyylikkäin yksittäinen suoritus tehtiin juuri ennen Aarholmaa, kun pienelle matkalle puristettu spinnujiippi ja purjeen lasku menivät täysin nappiin. Käänsimme viistolle kryssille kohti Piritovaa.

     Kippari piti evästauon ja ohittelimme pikkuluokkaa johtaneet Keon ja Vanessan. Tuuli shiftaili ja pumppasi jonkun verran mutta poijulle pääsimme melko kivuttomasti muutamalla vendalla. Fiilis oli hyvä, mutta spinnuvehkeet väärällä puolella. Katajakarille johtava osuus olisi ehkä juuri ja juuri ollut spinaakkerilla ajettavissa. Legi oli kuitenkin lyhyt ja lopputulos niin epävarma, että emme edes yrittäneet. Keo ulkoilutti tyylikkäästi genaakkeriaan.

     Haapasaaren takana kapean väylän reunassa oli ankkurissa jättimäinen, toiselle puolen maapalloa rekisteröity X, mikä poikittain kääntyessään uhkasi sulkea koko väylän. Emme uskaltaneet nostaa spinnua ennen ilmestyksen ohittamista. Muutaman minuutin ehti pallokas nauttia merituulesta ennen kuin se taas tungettiin keulaluukusta takaisin pimeään ja kurssimme käännettiin kohti pohjoista. Jätin ankkurivalo loisti korkealla Haapasaaren yläpuolella kuin joulutähti.

     Piritovalle pääsimme hyvässä sivuvastaisessa, mutta Merikarin jälkeen tuuli alkoi moinata. Ennen Rankkia tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat voimakkaasti. Välillä eteneminen vastalaineeseen oli miltei mahdotonta. Rankin jälkeen hermot joutuivat koville olemattoman tuulen pyöriessä miten sattui. Vendasimme tilanteen mukaan kymmenkunta kertaa. Ajosuunta pysyi likimain samana, vain halssi vaihtui.

     Ratamerkkinä oleva länsipoiju oli pimeänä, mutta löytyi kyllä plotterin ja vieressä vilkuttavan pohjoisen avulla. Tuuli alkoi voimistua ja reitti taittui hieman alas. Hämärän hellittäessä laskettelimme innosta hihkuen yhdeksää solmua noin 90 asteen tosituulessa kohti Kohon matalaa, missä jiippasimme ja nostimme taas spinnun.

     Viikarin salmeen pääsimme liki optimikulmilla. Sataman suulla jiippasimme viimeisen kerran sisään menevän laivan takaa ja annoimme saapumishälytyksen tuomaristolle. Takanamme tulevien veneiden purjeiden silhuetit erottuivat juuri ja juuri Kaunissaarta vasten aamun valjetessa. Töötti kajahti klo 03,09. Laskimme spinnun ja ajelimme iso ylhäällä aallonmurtajasta sisään.  Kotimatkalla Merituulentien sillalta näimme, kun Vanessa ja Belle Mare ohittivat Havourin.

     Tällä kertaa purjehdus oli helppoa ja homma toimi skarpisti. Fillis oli hyvä eikä lopputuloksesta pitäisi olla epäselvyyttä. Viitisenkymmentä mailia sujahti reilussa yhdeksässä tunnissa lähes ideaaliolosuhteissa. Aina löytyy toki hiomista ja paranneltavaa, mutta harjoittelu alkaa ilmeisesti tuottaa tuloksia. Ainakin tämä kisa sujui hyvin.

Rantapuheista

Jo merellä Tainion ja Kalbådagarundin puolivälissä aallokossa kotia kohti surffaillessamme pohdimme, että keskeyttämispäätös alkaa rannassa varmasti elää omaa elämäänsä. Kävi juuri, kuten arvelimmekin. Kun tässä nyt oikein paikallislehden mielipidepalstallekin on päädytty, lienee paikallaan kerrata tapahtumien kulku ja taustat.

     Kisasta oli takana kaksi kolmasosaa, haluamamme tiedot venevauhdista sekä miehistön yhteistoiminnasta oli tähän mennessä jo hankittu. Jäljellä oli vielä pitkä kryssi takaisin Espooseen. Tuuli yltyi nopeasti täysin tyynestä yli 15m/s lukemiin.  Aallokko oli melko jyrkkä ja kasvoi nopeasti noin kolmemetriseksi. Nellan genua vaihdettiin fokkaan ja isopurjetta pienennettiin yhdellä reivillä. Veneen purjehtimisessa ei ollut mitään ongelmia, joskin toisella halssilla aallokossa eteneminen oli varsin hidasta. Reivattu isopurje tempoili ilkeän näköisesti puomilla. Miehistö oli juuri vaihtanut vahtivuoroa ja oli täydessä kilpailuvireessä. Kukaan ei ollut merisairas.

     Kesän päätavoite on elokuussa Helsingissä käytävä MM-kilpailu. Kalustovaurion riski kyseisissä olosuhteissa jatkettaessa oli ilmeinen. Varsin moni kilpailija raportoi purjeita ja varusteita matkalla särkyneen. Meillä oli käytössä hiilikuitulaminaattiset kisapurjeet, joka tunnetusti eivät pidä lepattamisesta. Näissä olosuhteissa ei ollut yksinkertaisesti järkevää jatkaa kilpailemista. Uusia varusteita saa toki kaupasta, mutta uuden isopurjeen hankkiminen on mittava investointi joka tällä aikataululla ei ole enää mahdollinen. Keskeyttäminen on aina harmi ja otti luonnolle, mutta toisessa vaakakupissa oli koko hankkeen vaarantaminen. Nyt Nella säilyi kisakunnossa ja harjoittelu voi jatkua. 

Volvo Suursaari Race

Kuinkas sitten kävikään?

Kisan startti tapahtui Perjantai-iltana yhdeksältä Espoon Haukilahdesta. Nella aloitti kohtuullisen mukavasti ensin spinnulla Pihlajiston poijulle ja sieltä sivuvastaiseen Helsingin kasuunille. Vene kulki hyvin ja valokuvaajat pörräsivät ympärillä kuin Hollywoodissa, vaikka luokan nopeimmat veneet vetivätkin meihin hieman kaulaa.

     Kasuunilta reitti kääntyi itään kohti Kalbådagrundia ja aukesi spinnulla ajettavaksi. Yötä kohden laiskistuvassa tuulessa leikattiin ehkä turhankin rohkeasti keskelle Suomenlahtea. Ykköskisasetin ollessa vielä neulomon pöydällä kippari haikaili viidentoista puuttuvan neliön perään. Hiljaisessa kelissä lisäpinta-ala ei olisi ollut pahitteeksi. Aamuyön tunteina usko säätiedotuksen kaikkivoipaisuuteen alkoi horjua ja Nella jiipattiin kohti kotimaan kamaraa ottaen pieni tikki reittiviivaan nähden lähes poikittain. Ei olisi pitänyt, sillä läheltä piti, että Kotkan majakalle ylipäätään päästiin spinnu ylhäällä. Tuuli käyttäytyi juuri ennusteen mukaisesti.

     Itse Suursaaren kierto oli parista sadepisarasta huolimatta meille kisan valoisin osuus. Vene kulki hyvin itäpuolen kryssin ykkösgenualla ja länsirannallakin tuuli riitti spinnullemme mainiosti. Kun vielä reittivalinnat menivät nappiin ja kokki-Arin valmistama mainio lounas lämmitti vatsassa, oli tunnelma hyvä ja asetelmat selvästi petranneet aamun lukemista.

     Kotkan majakan jälkeen juutuimme hetkeksi plägään, mutta tiesimme lännestä kohta saapuvan tuulta. Odotimme innolla reipastuulista kryssiä nostamaan Nellan takaisin kärkitaistoon, mutta tuulilähetyksen toimituksessa tapahtui jokin virhe. Odotettu tuuli saapui kyllä ajallaan, mutta lähes tuplavahvuisena. Ollessani lepovuorossa kuuntelin kannen alla kun ykkönen vaihdettiin ensin fokkaan ja hetkeä myöhemmin otettiin jo ensimmäinen reivi.

     Saapuessani takaisin työmaalle kryssimme kohti Kalbådarundia 13-15 m/s lounaistuulessa. Kippari silmäili tuon tuostakin huolestuneena reivisilmukassa rimpuilevaa isopurjetta ja laskeskeli mahdollisen kalustotappion tuomia lisähaasteita lompakolle ja kisa-aikataululle. Hetken päästä minut komennettiin radioon ja tehtäväksi annettiin ilmoittaa raskas keskeyttämispäätöspäätös kisaorganisaatiolle. Menohaluja hinkuneen keulakannen hieman jurnuttuaessa kurssi otettiin kohti Orregrundia ja Kotkassa sijaitsevaa kotisatamaa. Rannikon lähestyessä jyrkkenevässä aallokossa pudotimme ensin isopurjeen ja lopuksi myös fokan pois pelistä. Pelkällä rikillä seilasimme loppumatkan koneavusteisesti välillä aalloilla surffaten 8-9 solmun nopeudella kotia kohti. Matkaseuranamme oli pari muutakin keskeyttänyttä venettä.

     Kotisatamaan kiinnityimme sunnuntaina aamukolmen tietämissä. Pienen levon jälkeen palasimme myöhemmin aamupäivällä hieman apeissa tunnelmissa Meriniemeen siivoamaan venettä ja viikkaamaan purjeita sekä hakemaan takaisin Helsinkiin jääneitä autoja. Laihaa lohtua saimme yöllä ja aamulla tihkuneista tiedoista, että keskeytyksiä oli sattunut muillekin, vieläpä varsin runsaasti. Purjeita, mastoja ja peräsimiä oli rikkoontunut, jopa meripelastusta oli tarvittu. Me puolestamme onnistuimme välttämään kaikki välinetappiot. 
     Treenaaminen jatkuu, vaikka leikki jäikin tällä kertaa kesken. Seuraavana kalenterissa on Kotkan Pursiseuran järjestämä Yöpurjehdus 16.-17.6.

Suursaari odottaa

Nellaa on viime päivinä ulkoilutettu ahkerasti yli kymmenen miehen voimin. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Tässäkin on menossa jiippiharjoitus vaikka linkin http://youtu.be/tjpH5ik-elQ videolle onkin tallentunut pelkkiä vendoja. Joskushan on kryssittävä ylös, jotta päästään taas ajamaan spinnulla. http://www.sports-tracker.com/#/workout/Timo5245/dcqrpcumabq2etpb Itse treenissä ei aikaa kameraleikkeihin liiemmin ole ollut. Edessä on vielä yksi harjoituskerta, sitten katseet käännetään kohti Suursaarta. Nella siirtyy Helsinkiin odottamaan kisan starttia loppuviikosta.